Sori dudet, oon yrittäny keretä kirjottelee tännekki... mut en vaa oo saanu aikaseks. Tänään saatte tekstii, mut ette välttisti iha sitä mitä haluutte. Mun vaan ei nyt kauheesti tee mieli kirjotella mistää muusta. :DDViime viikolla tuli host-perheen kanssa puheeks D'espairsRay. Hideki (isä) googletti sen ja löys niitten kotisivuilta sen ilmotuksen tän päivän keikast. Hiljallee lämmiteltii asiaa, ja tänä aamuna noustiin hakee niit arpajaislipukkeita.
Jonotettiin tunti sitä yhtä ainoota lappuu jonka jälkeen lähettiin takas himaan. Viiden aikaan palailtiin takasi jonottelee. (Näil ihmisil on kyl hirvee hinku järjestellä kaikki jonoihin, ku joka paikas pitää jonottaa ja viel sillee ja tällee, ei tollee..)
Koska mua on lykästäny niin paljon nyt viimeaikoina (perhe, koulu, jne...) ni olin ihan valmis lyömään vetoo et en onnistu vetää sisäänpääsy arpaa. Semmonen sieltä kuitenkin napsahti ja Yukarin (äiti) kanssa päästiin sisään varsin aikaisessa vaiheessa. Ne anto siinä ovella flaikut ja jotku hämärät läpyskät.
Sibuya AX on iso. Se o iha helvetin iso esim. Tavastiaan verrattuna. Siel oli semmosii pehmustettui kaiteit sikin sokin, jottei ihmiset telois toisiaan nii paljon. Raahasin Yukarin Karyun puolelle, oltii sillee kivasti tokas rivis. Ja muutenki, kaikki muut oli mua lyhempiä, ni näin iha ok viel siin vaihees.
Muutama eka biisi meni hiffaamiseen. Sit ku olin lopult sisäistäny sen et oon oikeesti tääl ni semmone oikeen mukavasti paskalta haiseva neitonen tuuppautu mun etee. Vaikkei siel ollu yhtään niin kovaa painetta ku Suomes, en pystyny liikkuu mihinkää. Se haisuli tunki koko ajan hiuksiaan mun naamaan, oli lievästi etovaa. Sit iha yhtäkkii (olin nii keskittyny pitää ton likan haisut poissa mun nenäst, oisin varmaa oksentanu) huomasin et istun jonkun ventovieraan ja Yukarin sylis.
Heräsin kunnol vast siin vaihees ku pojat rupes soittaa mirrorii. Energiaa riitti nii yleisöl ku esiintyjil. Tässä vaiheessa en voi sanoo ku et täs kohtaa mul on jonkinnäköne musta aukko ku oon ollu iha fiiliksis.
Encore alko sillä et Tsukasa tuli takas. Eka olin vähä hämääntyny ku herra saapu tamburiinin kans. Se toivotteli Despan uudestaan tervetulleeks lavalle, Karyu kapus rumpujen taa, Hizumi nappas basson
ja Zero könys Karyun puolelle. Nyt voin sanoo et se on joskus sulonen. Se raukka yritti yltää Karyun mikkiin, seisomal kajarin pääl, kunnes totes ettei vielkää oo tarpeeks pitkä ja vääns sen alas. Pojat soitti näin Hollowin, jonka aikana Tsukasa esitteli kaikki uusiks. Hajosin aik pahasti Hizumin bassosoololle. :DDDDPois kävellessä oli se tuttu haikee, mut innostunu olo. Oon kuitenki tosi ilonen et mun perhe on valmis viemään mua tollasiin juttuihin, mun juttuihin. Ei sen puoleen, mä oon kyl nauttinu kaikist niitten jutuist, ku niil vaa sattuu olee aika hyvät jutut. XD Tänää on ollu ehkä mun tähän astisen elämän paras päivä.
Okei, huomenna koitan saada itteeni niskasta kiinni, ja muokata tän ulkoasun.. Jollen jo tänä iltana innostu... ja tekeen uuden postauksen, lähinnä siitä mitä oon jo tehny ja millanen mun uus perhe on.
p.s. tiiän et noi nimet on tos tekstis väärin, must ne vaa sopii tämmöseen paskanjauhantaan paremmin tollasena. Turha tulla vinkuun.
